Historian loppu

Kokeillaan välillä suomeksi....Ja ei, tämä ei kerro Francis Fukuyamasta, tai kylmän sodan jälkeisistä uhista.

Huomaan joskus kuunnellessani eri ihmisten käsityksiä nykyajasta ja historiasta että näillä kertojilla on aina hieman hankalaa jäsentää päässään että olemme itse osa aivan sitä samaa historiaa joka nyt on nykyaikaa mutta aikaanaan muuttuu historiaksi. Kokoajan jatkuva prosessi siis, mutta jostain syystä ihmisten on aina helppo kokea oma aikansa jonain historian lopputuotteena jossa arvot ja ajatustavat ovat loksahtaneet lopulta juuri kohdalleen. Ja tämä ei todellakaan ole ainoastaan (radikaalin)vasemmiston ongelma, jonka suunnalta tulee usein ehdotuksia joiden lopputulos johtaisi täysin staattiseen yhteiskuntaan, jossa toki hyödynnettäisiin kaikki se mitä on siihen asti opittu, muutei pyrittäisi mitään uutta oppimaan. Ei, sama ongelma löytyy ihan kaikista, jopa meistä edistyksellisistä ja niin avarakatseisista liberaaleista. On tottakai itsestäänselvää että kehitys on ollut huimaa parin edellisen vuosisadan aikana, ja että ihmisten arvot ja ihmiskuvat ovat muuttuneet merkittävästi, mutta ei ihmiset todellakaan niin avarakatseisia ja rationaalisia ole(ainakaan vielä) kuten usein kuvitellaan. Ja ei, tämä ei ole mitään klassisen taloustieteen kritiikkiä myöskään.

Hyvänä esimerkkinä käy monen liberaalin vähättelevä suhtautuminen nyky-rasismiin ja sen vaikutuksiin. Itsekin syyllistyin tähän aivan samaan ilmiöön. Luultavasti syynä on se että koska emme itse yleensä ole rasisteja, meidän on vaikea käsittää että niin moni ihminen sitä vieläkin on. Haluamme jotenkin uskoa siihen että kun yksilökeskeinen ihmiskuva on keskeisenä useimmissa länsimaisissa yhteiskunnissa, ettei löydy todella monia ihmisiä, ihan merkittävissä asemissa, jotka ovat rasisteja. Ja vaikka on totta ettei rasismi ja mielivaltainen syrjintä ole yrittijälle tai kenellekään muullekaan taloudellisesti järkevä ratkaisu, niin se ei tarkoita etteikö sitä esiinny.

Tämä ei kuitenkaan ole puolustuspuheenvuoro millekään kiintiöille ihonvärin perusteella, ja tästä pääsemmekin takaisin juuri aiheeseen, eli siihen että ihmiset eivät näe "meidän sukupolven" olevan vain osa alati jatkuvaa prosessia. Toki voimme haluta pikaratkaisuja jotta tilastot saadan näteiksi pakottamalla ihmisiä palkkaamaan ihmisiä joita eivät halua, tai asettaa kiintiöt sille kuinka monta tummaihoista/naista/homoa jne. pitää yrityksien palveluksessa olla, mutta silloin kyllä ammumme itseämme jalkaan pahemman kerran. Koska todellisuudessa tasa-arvoon ei ole oikoteitä, vaan ainoastaan "luonnollisen" arvokehityksen myötä voimme sen saavuttaa. Onkin sääli että tummaihoisia ja muita vähemmistöjä kohdellaan juuri niinä toisen luokan kansalaisina, jonakin "erityisenä", juuri niiden taholta jotka hyvätahtoisesti haluavat heitä auttaa. Sydän on varmasti ns. oikeassa paikassa, mutta tuntuu että monet varsinkin vasemmiston "tasa-arvo"-porukasta näkee tummaihoiset pelkästään sinä, eli tummaihoisina eikä "tavallisina ihmisinä".

Tästä hyvä esimerkki on USA:ssa presidenttiehdokkaana oleva Barack Obama. Ei liene vaikea arvata hänen poliittista ohjelmaansa lukiessa etten lukeudu hänen kannattajiin, mutta silti minua hieman säälittää hänen puolestaan. Voitti hän vaalit tai ei, niin se tulee valitettavasti suurilta osin olemaan siitä syystä että hän on tummaihoinen. On julki-rasistit sekä piilorasistit jotka häntä ei tule koskaan äänestämään hänen ihonvärinsä perusteella, mutta sitten on myös valkoihoisia niiden lukemattomien tummaihoisten lisäksi jotka häntä äänestävät, jotka kaikessa progressiivisuudessaan äänestävät Obamaa hänen ihonvärinsä ollessa yksi merkittävä tekijä. On todella hämmentävää kuulla kuinka niin monet "liberaalit"(amerikan sanaston mukaan) julkkikset jotka erilaisissa poliittisissa ja viihteellisissä ohjelmissa käyvät näkemyksiään esittämässä kertovat "eikö olisi hienoa jos meillä olisi musta presidentti?". Ei, minusta olisi hienoa jos teillä olisi presidentti jonka ihonväri ei vaikuttaisi suuntaan tai toiseen. Toki hämmentävintä on lukea artikkeleita ja julkilausumia joissa mustat republikaanit kehottavat "veljiään" äänestämään Obamaa jonka politiikka on kaikkea muuta kuin republikaanista. Voiko räikeämpää rasismia ollakaan kuin se että äänestää poliittisten aatteidensa vastaisesti ehdokkaan ihonvärin ollessa tärkeimpänä kriteerinä.

Oleellista olisi mielestäni todeta, että rasismia ilmenee vielä todella paljon, mutta ettei ratkaisu sen lopettamiseksi ole rasistisia keinoja käyttäen. En näe mitään syytä että länsimaisten arvojen kehittyessä tulemme aikanaan olemaan tasa-arvoisia, mutta kehitystä ei voi oikoa käyttämällä rasistisia metodeja lopettaakseen rasismin. Meidän täytyy vain sietää rasismin olemassaolo, ja pitää huoli että emme anna sen vaikuttaa meidän lakeihin, eli siihen miten kaikki on lain edessä saman arvoisia. Arvoja ei valitettavasti voi pakottaa, ja meidänkin arvot ovat vain edellisten arvojen pohjalta kehittyneitä, eikä tämä prosessi lopu meihin. Koitetaan omassa yksityiselämässämme valistaa ihmisiä avarakatseisuuteen ja suvaitsevaisuuteen, mutta sitä emme valitettavasti voi kenenkään kurkusta alas työntää halusimme sitä tai emme.

Ymmärretään siis "paikkamme" historiassa, jooko?